Waltteri Sepponen

WALTTERI SEPPONEN

Liikuntapedagogiikalle 2018

Kuka olet ja mistä tulet?

Waltteri Sepponen, 22-vuotias, rento ja huoleton mies. Olen kotoisin Pieksämäeltä. Ehdin asua yhden vuoden ajan Lappeenrannassa kunnes muutin Jyväskylään.

Millainen tausta sinulla on?

Harrastin jalkapalloa ja jääkiekkoa reilun kymmenen vuoden ajan. Jalkapallo oli aina se ykköslaji, mutta jääkiekko oli mukavaa vaihtelua aina talvisin. Jääkiekko loppui jo vähän aikaisemmin ja jalkapallon pelaaminen alkoi käymään vaikeaksi lukuisten rasitusvammojen vuoksi. 16-vuotiaana päätin lopettaa jalkapallon ja halusin koittaa jotain aivan erilaista urheilulajia, missä rasitus kropalle olisi täysin erilaista. Omat veljeni olivat harrastaneet lukkopainia ja brasilialaista jiujitsua parin vuoden ajan ja he olivat koko ajan koittaneet saada minua lajiin mukaan. Jalkapallon lopetettuani uskaltauduin lähteä koittamaan kyseistä lajia ja uppouduin siihen todella nopeasti. Olen nyt harrastanut lukkopainia ja brasilialaista jiujitsua noin viisi vuotta, jonka lisäksi pelailen silloin tällöin höntsävuoroilla jalkapalloa.

 Lukion jälkeen en ollut yhtään tietoinen siitä, mitä halusin tulevaisuudessani tehdä. Koulussa lempiaineitani olivat matematiikka, fysiikka ja kemia, joiden pohjalta hieman haaveilin lääketieteellistä. En kuitenkaan missään vaiheessa löytänyt tarvittavaa motivaatiota lääketieteellisen hakuprosessiin ja halusin lähteä koittamaan opiskelua teknillisessä yliopistossa, koska tiesin, että sisäänpääsy sinne ei vaatisi niin kovaa työtä. Opiskelin yhden vuoden Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa energiatekniikkaa.

Miksi hait liikunnalle?

Opiskeluvuoteni Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa avarsi minun haaveeni ja sai minut miettimään minkälainen ihminen olen ja mitä oikeasti haluan. Opiskeluelämä oli mukavaa ja sain paljon kavereita, mutta missään vaiheessa energiatekniikan opiskelu ei tuntunut oikealta. Aloin miettimään, kannattaisiko minun hakea jonnekkin muualle opiskelemaan vai olisiko järkevää jatkaa opiskelua, jos se muuttuisi jossain vaiheessa mielenkiintoisemmaksi. Tämä elämäntilanne ja epätietoisuus tulevasta tuntui todella vaikealta ja käytin paljon aikaa omien vahvuuksieni ja mielenkiinnonkohteiden mietiskelyyn. Ymmärsin, että olin ajautunut väärälle polulle elämässäni. Olin liikaa miettinyt tulevaa ammattiani menestymisen ja palkan pohjalta ja olin syrjäyttänyt omat oikeat haluni. Jossain vaiheessa minulle avartui, että haluan yhdistää urheilun tulevaan ammattiini.  Urheilu on ollut minulle aina yksi tärkeimmistä asioista elämässäni ja tajusin, että haluan tehdä työkseni sitä, missä olen kaikkein onnellisimpana. Tämän vuoksi päätin hakea liikunnalle.

Mitä hait opiskelemaan?

Hain opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa, sillä olen aina tykännyt kaikenlaisesta opettamisesta. Minulle tulee todella hyvä fiilis siitä, jos saan autettua toista ihmistä häntä opettamalla. Olin joskus myös miettinyt hieman matematiikan ja fysiikan opettamista, mutta urheilun ja opettamisen yhdistäminen tuntui kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta minulle.

Miten valmistauduit?

Kun tein päätöksen hakea liikunnalle, halusin heti tehdä aivan kaikkeni koulupaikan saamisen eteen, sillä tiesin, kuinka vaikeaa pääsy liikuntatieteelliseen olisi. Halusin panostaa heti ensimmäisellä hakukerralla täysillä, jonka vuoksi menin liikunnalle.fi-valmennuskurssille. Aloin treenaamaan eri pääsykoelajeja erittäin motivoituneena tammikuusta lähtien.

Omat heikkoudet ja vahvuudet?

Koen että heikkouteni liittyivät liikuntakokeiden rytmiikka, perusliikunta/yleisurheilu ja hiihto osioihin, sillä niihin ei ollut paljoa kokemusta. Niiden osioiden opetteluun panostin kaikkein eniten. Oman lajitaustani johdosta telinevoimistelu ja palloilu tuntuivat melko helpoilta, mutta halusin hioa nekin mahdollisimman hyväksi.

Mikä oli ratkaisevaa liikunnalle pääsemiseksi?

Selkeä päätös siitä, että haluan liikunnalle oli varmasti todella tärkeässä roolissa. En lähtenyt vain vähän kokeilemaan vaan aloin treenaamaan systemaattisesti heti hakemisesta päätettyäni ja liityin valmennuskurssille. Todella paljon oli hyötyä myös siitä, että treenasin yhdessä muiden hakijoiden kanssa. Treenaaminen tuntui paljon mukavammalta yhdessä ja eri lajitaustan hakijoilta sai hyviä vinkkejä. Minulla ei ollut juuri lainkaan kokemusta yleisurheilusta ja muutama treenikaverini olivat harrastaneet sitä, joten he osasivat opettaa minua esimerkiksi 10-loikassa. Pari viikkoa ennen pääsykokeita sain myös omalta ylä-asteen liikunnanopettajalta ohjeistusta lajeissa, mistä oli suuresti hyötyä.

 Erittäin ratkaiseva tekijä sisäänpääsyn kannalta oli myös liittyminen liikunnalle.fi-valmennuskurssille. Sieltä sain kattavan tiedon omista vahvuuksistani ja heikkouksistani, joiden pohjalta oli hyvä alkaa suunnittelemaan omaa harjoittelun tarvetta. Sain myös todella hyviä vinkkejä treenaamiseen huippuvalmentajilta. Kirjalliseen kokeeseen oli paljon helpompi valmistautua, sillä liikunnalle.fi:n valmennustiimi tarjosi materiaaleista kattavat tiivistelmät ja luennoilla avattiin vaikeat asiat helpommin ymmärrettäviksi. Valmennuskurssin suurin apu oli mielestäni kuitenki se, että sain tehdä kaksi harjoituspääsykoetta. Ne olivat oikealta tuntuvia pääsykoetilanteita oikeassa pääsykoeympäristössä. Niiden aikana ehti tutustua muihin valmennuskurssilaisiin, ja pääsykoeympäristö ja tilanteet tulivat tutuiksi. Minun pääsykoeryhmässäni oli useampi hakija samalta valmennuskurssilta ja saimme luotua rennon ja toisia tsemppaavan ilmapiirin kokeisiin. Uskon, että tämä oli todella ratkaiseva tekijä siinä, että onnistuin suoriutumaan hyvin pääsykokeissa.

Millainen päivä oli 26.6.2018?

Kun sain tiedon siitä, että olin päässyt liikunnalle, en voinut uskoa sitä aluksi todeksi. Katsoin kotona sähköpostia, missä tieto pääsystä annettiin monta minuuttia täysin jäätyneenä ja pelkäsin, että pian tulee toinen viesti, jossa ilmotettaisiin virheellisestä tiedosta minun kohdallani. Kun olin ihmetellyt tietoa jonkin aikaa, aloin huutamaan riemusta ja onnesta. Tuntui aivan mahtavalta, kun erittäin iso työni palkittiin ja pääsin sisään liikuntatieteelliiseen!

Miltä ensimmäiset viikot liikunnalla ovat tuntuneet?

Ensimmäiset viikot ovat olleet aivan mahtavia. Kaikki liikuntatieteellisessä ovat erittäin positiivisella ja motivoituneella asenteella liikkeellä. Meidän luokassa on aivan mahtava yhteishenki ja kaikki tsemppaavat ja tukevat toisia koulutehtävissä. Kun kaikki luokkakaverit ovat niin mukavia ja hyvällä tuulella koko ajan, ei ole mahdollisuuttakaan siihen, että kokisin oloni tylsäksi tai vaivaantuneeksi. Mahtavan porukan ja yhteishengen lisäksi olen tykännyt kovasti myös luennoista ja liikunnan demoista, missä harjoittelemme esimerkiksi kehonhallintaa ja palloilua. Mikäs sen mukavampi tapa käydä yliopistoa, kun harjoitella ja liikkua huikean porukan kanssa! Aivan alusta saakka olen ollut vakuuttunut siitä, että olen oikeassa paikassa opiskelemassa!

Mitä odotat tulevilta vuosilta ja opinnoilta liikunnalla?

Odotan aivan samanlaista meininkiä tulevilta vuosilta, mitä on tähänkin mennessä ollut. Odotan lisäksi sitä, että opin koko ajan liikunnan opettajan työstä enemmän ja kehityn omissa opettajan taidoissa kuten vuorovaikutustaidoissa.

Vinkkisi liikunnalle hakevalle

Kannattaa tehdä selkeä päätös täysillä hakemisesta ja pistää hakuprojekti etusijalle kaikissa asioissa. Jos sinulla on töitä tai opiskeluja, ne eivät saa liikaa rajoittaa harjoitteluasi. Mieti, mitkä ovat vahvuuteesi ja heikkoutesi ja tee treenisuunnitelma osaamisesi mukaan. Treenaa yhdessä muiden hakijoiden tai ystävien kanssa ja ota kaikki mahdollinen tietotaito niiltä itsellesi. Kannattaa myös ottaa yhteyttä liikunnanopettajiisi, sillä he voivat suostua auttamaan sinua myös. Lisäksi suosittelen ehdottomasti menemään valmennuskurssille, sillä he osaavat auttaa sinua huippuvalmentajien avuin kaikissa lajeissa,  kartoittamaan osaamisesi ja suunnittelemaan sinulle treenipäiväkirjan. Se auttaa huomattavasti omassa harjoittelussa kohti liikuntatieteellistä.